Mitä tänne kuuluu ja Nifran kanssa jälleen marsutohtorilla.

Heippa!

Tuli hirveä hinku taas tulla päivittämään tänne. Täällä on tapahtunut jos jonkinlaisia asioita.. Kolme viikkoa sitten käytiin Nifran kanssa luottoklinikallamme Linnunmäessä hammaskontrollissa marsutohtorin suosituksen mukaan niinkuin tänne kirjoitinkin. Kaikki oli tosi hienosti, en olisi voinut olla iloisempi! Seuraavan kontrollin oli suunniteltu olevan vasta noin 4kk päästä. Nyt sitten vajaa viikko sitten aloin huomata kuinka Nifra heilutteli hieman päätään syödessään ja muutaman päivän oireet vain pahenivat (suun aukomista, maiskutusta, selvästi kipeänä olemista, jonka näen murun silmistä, yritystä oli kovasti syödä muttei se oikein onnistunut, hän oli sylissäkin normaalia paljon rauhallisempi, mikä oli hänelle outoa ja paino oli hieman pudonnut taas). Isohkoista määristä pehmeää tukipuuroa huolimatta papanakin oli ollut hänellä huonompaa 1-2päivää, sen huomasin siivouksen yhteydessä. Papanan huonous viittasi heti, ettei muru ole saanut syötyä heinää niinkuin pitäisi. Pari päivää Nifra siis oli tujulla tukipuurokuurilla ja kaikenmoisilla tutuilla vihanneksilla mitä vain pystyi syömään. Toissapäivänä annoin hänelle aiemmin lääkärin suositteleman vuorokauden annoksen eläinten kipulääkettä suun kautta, josko se helpottaisi syömistä. Samana päivänä kun mentiin klinikalle en häntä itse enää lääkinnyt. Eilen sitten päätin etten katso toisen pahaa oloa enää lainkaan ja ryntäsin varatulle ajalle Linnunmäkeen. 

Meinasi ihan tosissaan jännittää josko päästään ollenkaan tohtorille asti kun piti lennosta 2h varoajalla keksiä kuski itselleni Herra S:n jäädessä töihin jumiin pidemmäksi aikaa sinä päivänä. Onneksi veljeni pystyi lähtemään minua auttamaan ja olenkin hänelle äärimmäisen kiitollinen! Luojan kiitos hänen ehtoopuolella oleva autonsakin lähti käyntiin. Oli muuten järjettömän jännittävää kun veli laittoi minulle WhatsApissa vielä videon siitä auton käynnistyksestä. Ensin hän kipittelee autolle, istuu sisälle ja hetken fiilisteltyään käynnistää auton sen lähtien kuin lähtienkin käyntiin pitkähkön parkissa seisotuksen jälkeen. Voi jukran pujut, vähemmän jännitystä minulle, kiitos! :D Olin aivan superhuolestunut Nifrastakin samaan aikaan.

Marsutohtorille, eli Linnunmäkeen (he hoitavat myös muita lemmikkejä erinomaisesti, tykkään vain itse sanasta "marsutohtori") päästyämme mentiin Nifran kanssa ensin normaalisti tutkimuksiin, lääkärikin totesi Nifran olevan turhan hoikassa kunnossa, mihin nyökyttelin itse kuin sellainen päätään heilutteleva maskottilelu. Nifra protestoi tutkimuksia huutamalla hätähuutoa tyylilleen omaisesti, yleensä hätähuutoa kuuluu vain silloin kun joku ryökäle (köh köh Ritari köh köh) yrittää ängetä samaan mökkiin missä Nifra jo on, mutta suotakoon se hänelle tohtorillakin ollessaan.

Nämä kuvat on otettu ennen tohtorille lähtemistä, kipeä Nifra kököttää tuolla oikeanpuoleisessa mökissä.

Nifra rauhoitettiin anestesialla ja tohtori kurkkasi hänen suuhunsa. Vasemmalta puolelta ihan poskihampaan takaa (vaikein mahdollinen paikka) löytyi kuin löytyikin pieniä teräviä heinän palasia, jotka olivat osittain uponneet ikeneen ja toisella päällään tökkivät muita suun limakalvojakin. Tökkimisestä oli aiheutunut ärsytystila ja tulehduskin ja koska roskat olivat olleet jo muutaman päivän oli poskihampaisiin muodostunut epätasaisen käytön tiimoilta (tietenkin kun on tehnyt kipeää syödä) hieman alkavia hammaspiikkejä. Alkavat piikit tasoitettiin samalla pois. Sain vielä matkamuistoksi tohtorilta ne kyseiset terävät pienet heinänpätkät, niistä on kuva postauksen lopussa. Nifra sai operaation yhteydessä pistoksena viikon kestävän antibiootin ja vuorokauden kipulääkeannoksen. Tohtori minulle operaation jälkeen kertoessaan mitä oli tapahtunut ihmetteli kovasti, kuinka minulla on omituisia marsuja. Nifrakin kuulemma on aivan poikkeustapaus, ei tällä kokeneella marsutohtorilla ole tullut kuulemma juurikaan aiemmin vastaan samanlaista näin herkästi pientä, mutta ikävää vaivaa saanutta potilasta ja vielä että heti operaation jälkeen menee pieni potilas aina heti syömään. :D Uskoisin, että Nifra valitsi ihan hyvän kodin luotani, koska olen kyllä hyvin herkkä huomaamaan jos jotain on vialla ja niitä sitten hoidatetaan. Nifra tosiaan heti herättyään operaation jälkeen alkoi syödä matkaevääksi ottamaani persilijaa ja selleriäkin normiheinän ohella ja se oli minulle niin helpottavaa huomata, että menin ja halasin marsutohtoria. :D Aiemmin päivällä pieni rakas Nifra oli vain yrittänyt syödä ja osittain luovuttanutkin sen suhteen niin teki mieli hypellä ilosta kun toinen mussutti tomerasti menemään. Oli kyllä ollut ihan älyttömän kokoiset henkiset huolihousut taas minulla päällä, juuri kun kolme viikkoa aiemmin oltiin Nifran hampaat todettu oikein hyviksi ja nyt oli jo taas ongelmaa. Pakko myöntää, että olin eilen päivällä kyllä itse yrittänyt järkeillä mikä voisi olla syynä murun huonolle voinnille ja hampaiden väliin jumiutunut roska kyllä kävi mielessäni. Se vain oli vielä ikävempi ollessaan ikeneen uponnutkin vielä.

Tirppa on kyllä hassu kun pulisee niin paljon. Se oli yksi ensimmäisistä asioista mitä hänestä huomasin tammikuussa hänen luokseni muuttaessa, kipittelee ympäriinsä pulisten kovasti. Edelleen aivan samanlainen hänen tyylinsä tepastella. *sydän*

Tohtori kertoi, että ne terävät heinäroskat olivat Nifralla vasemmalla puolella viimeisen alaposkihampaan takana ja tämä on sinänsä aika jännää, koska minulla itselläni oli jokin aika sitten haava suussani samassa kohtaa ja voi kuinka tekikin kipeää! Jostain syystä minulle totisesti haluttiin havainnollistaa kuinka on ikäviä ja kipeitä nuo suun haavat/hammasongelmat niin olinkin sitten herkempi viemään aika ripeästi samalla lailla oireilevan Nifran tohtorille. Hyvä että mentiin eilen, koska tälle päivälle ongelma olisi moninkertaistunut ja tilanne olisi ollut vielä vakavempi jos huonoa syömistä olisi yhtään pitkitetty.

Campbellinaaraani Aikamoinen Afrodite. Eilen oli hassua kun laitoin illalla eläinhuoneen valot pois ja oven kiinni niin hirveä kilinä ja kolina alkoi kuulua. Menin katsomaan niin nämä kaksi mussukkaa olivat samalla juoksulautasella milloin mihinkin suuntaan juoksemassa vaihtelevalla menestyksellä ja juoksulautanen kolisi ruokakippoon. :D

Illalla Nifra-muru söikin tomerasti kipollisen pehmeää tukipuuroa (edelleen Recovery Plussaa käytössä) ja aamusella kun annoin aamupellettejä hän oli yhtä lailla muiden kanssa niitä syömässä. Nyt vain kovasti hänelle murkinaa ja herkkujakin, jotta saadaan pudonnut paino taas ylös. Nyt ollaan 100g päässä tavoitteesta, joka on sen Nifralle normaali 900g (hän on aina ollut pienin marsuni, sellainen sporttimalli). Tuossa välillä kun oli hän oikein hyvässä kunnossa hampaiden tiimoilta oltiin päästy jo 870grammaan asti, melkein normaaliin painoon. Harmi, että pääsi nyt taas putoamaan se.

Tässä epämääräinen havainnollistuskuva niistä roskista, mitä marsutohtori otti Nifran suusta kiusaamasta. Pituutta on muutamia millimetrejä, mutta voi kuinka onkin varmasti tehnyt kipeää!

Kävin vajaa viikko sitten myös luovuttamassa verta. Se oli viides kertani ja jatkossakin käyn jos vain hemoglobiini riittääpi. Merirosvo-Nifra!

Kiitos kaikille kun ovat toivoneet minulle hyviä asioita uuden yritykseni (www.tmimerilyra.fi) tiimoilta. Odotan kyllä niin ilolla ja jännityksellä mitä tuleva tuo tullessaan! :) Vuosia, vuosia ja vuosia olen tätä odottanut, että pääsen yrittäjäksi itseni työllistäen ja vihdoin sain kaikki hituset kasaan ja oikeille paikoilleen tätä varten. Käsityöpalveluiden puolelta minulla on suunnitteilla/prototyyppi on kesken yhdestäkin eläinaiheisesta kaulahuivista... :)

-M

P.S

Gerbiilineito Muumin mielestä kaverista saa parhaimman tyynyn. *sydän*