Heips,
tahdoin teille jakaa tämän aika henkilökohtaisen, mutta marsuihin liittyvän asian vielä. Mietin tätä juuri eilen illalla ennen nukkumaan menoa ja pohdin, että voisin aiheesta tännekkin julkaista. :)
Marsut aistivat ihmisen tunnetiloja siinä missä muutkin lemmikit. Kun entinen avomieheni oli juuri lähtenyt tökerösti muuttaen vain yht'äkkiä pois niin olin tietenkin aivan ymmärrettävästi erittäin järkyttynyt. Seuraava yö meni suoraansanottuna unilääkkeen voimilla nukkuessa ja viiden aikaan aamulla kun lääkkeen vaikutus lakkasi, niin mielessäni alkoi taas pyöriä kaikenlaista surullista ja sydäntäsärkevää liittyen eroon enkä tietenkään enää saanut unta. Ne ajatukset tulivat aaltoina täyttäen pääkoppani kun vähiten sitä kaipasin. Juuri samoilla hetkillä kun suurimmat surun ja särkyneisyyden aallot iskivät päähäni ja rintaa puristi niin julmetusti ettei pystynyt hengittämäänkään niin seinän toisella puolen marsut alkoivat SIRKUTTAA kuorossa. Siis eivät kuikuttaa, vaan linnunlaulun tyyppistä harvinaista ääntelyä. Kaikki. Kuorossa. Niin kauan, että oloni helpottui. Sitten oli hetken rauhallista ja uusi inhottavien ajatusten aalto iski miuun niin kaikki marsuni ryhtyivät SIRKUTTAMAAN uudestaan! Ja taas tätä jatkui niin kauan, että oloni helpottui. Silloin tajusin, etten ole yksin, miulla on ihania kuikkupalleroita jotka yhtälailla välittävät hyvinvoinnistani kuin minäkin heidän. Siitä alkoi paraneminen järkytyksestäni ja nythän voin jo todella hyvin, kaksi viikkoa tämän tapahtuman jälkeen. :)
Kyllä se vaan on niin, että lemmikkieläimistä on huimasti iloa. *sydän* Tokihan välillä surua ja murhettakin, mutta suurimmilta osin kuitenkin iloa ja onnistumisentunnetta. :)
-M
Tähtinä marsupäällikkötytöt Glamourikas Goa, Limetta's Oxyria, Limetta's Neillia, Katinkas Yrsa ja Tähtipöly.
Voi että kuin ihania<3
VastaaPoistaMinulla on vähän samankaltainen kokemus hamstereiden kanssa, tai ei nyt ihan, mutta siis vähän kuitenkin. Meillä oli talvikko Juksu, joka ikävä kyllä kuoli viime joulukuussa. Yleensä aina jos itkin tai muuten olin surullinen, niin Juksu tuli dunan reunaan kurkkimaan että mikä hätänä, ja nuuskutteli ja huomasi. Vaikka olisi ollut unessa. Kun Juksu sitten kuoli, niin olin ihan sekaisin ja surun murtama, se tapahtui niin yllättäen ja Juksu oli mun eka ja meidän eka hamsteri yhdessä. Sillon ei ollut sen lisäksi muita hamstereita kun yliarka ja ujo Viuhti, ja arvaa vaan! Kun itkin ja kuljeskelin ympäriinsä ihan suruissaan niin Viuhti tuli ja lohdutti! Se oli kuljetusboksissa jo valmiiksi koska oltiin oltu lähdössä joulun viettoon (Juksua oltiin laittamassa kuljetusboksiin kun huomattiin että ei tarvitsekaan), ja kun otin sen boksin käteeni niin Viuhti ei pinkaissutkaan karkuun niinkun aina ennen, vaan tuli ihan kiinni lasiin (tai no muoviin, mutta siihen läpinäkyvään kuitenkin) ja tuijotti. Voi että miten sekin, niin pieni ja arka otus, pystyi aistimaan! On ne vaan ihania<3
On ne eläimet vaan niin ihania. Todella lämmittävä tuo siun hamsteriesimerkkisikin! *sydän* :) Otan osaa suruusi, se on kauheaa menettää hyvin rakas eläin. Muistelen, että aikanaan hoitohevosenikin ovat kovasti koittaneet piristää jos miulla on ollut mieli maassa, elämä tuntuisi jotenkin tosi kylmältä jos ei olisi eläimiä joita rakastaa ja saada vastarakkautta takaisin. :)
PoistaHeheh, kylmältä tosiaan tuntuisi jos ei olisi miullakaan Nefiä, hän kun rentoutuu miun sylissä ollessaan niin, ettei meinaa malttaa mennä takaisin aitaukseen ollenkaan vaan laskee pissitkin miun syliin pyyhkeelle....Nekös vasta lämmittävätkin :'D
Se oli kyllä järkytys kun Juksu niin äkkiä lähti, kerkesi olla meillä vaan pari kuukautta, ja oli kyllä semmonen persoona ettei toista! Blogin alusta löytyy selitystä Juksustakin. :) Ja se on kyllä ihan syy minun hamsteri-innostukseenkin! Tai eläininnostukseen ylipäätään. En alun perin ollu mikään eläinihminen, ainaski ajattelin niin, ja Juksu nimenomaan sai mun pään kääntymään!
PoistaMun tyttöystävällä kans on ihana koira, se ei tosin asu meillä vaan tuon lapsuudenkodissa, mutta se on vaan niin ihana persoona ettei mitään rajaa! Ja se kans aina tajuaa jos on surullinen mieli, vähänki jos itkettää tai muuta niin sillä on kamala hätä ja se tulee antamaan pusuja naamaan ja käsiin ja jos ei pääse niin komentaa että nyt päästät minut lohduttamaan<3
Koirapusut! Viimeksi ystävällä käydessäni 25kg husky änkesi miun kanssa sohvalle nukkumaan ja sain paljon koirapusuja ja koirahalauksia. Ne tulivat tarpeeseen! :D *sydän*
Poista