Mikä on tämän blogin tarkoitus? Päivän marsukuulumiset ja -mietinnät.

Heipsan,

mie olen tässä hissuksiin ottanut tämän päivän kotona, kyhäilin marsuille aitauksen, punnitsin nuo kuikkupyllyt ja meinaan tästä seuraavaksi siivota häkit.

Ensiksi tahtoisin muutaman sanasen jakaa kanssanne tähän blogiin liittyen. Alunperin perustin tämän blogin viimesyksynä kun sain ensimmäiset marsuni ja siitä se hurahtaminen sitten alkoi (superpowerilla, olinhan marsuja halunnut jo kymmenisen vuotta niitä syystä tai toisesta pystymättä kuitenkaan ottamaan). Tarkoituksenani on luoda itseni näköinen blogi, sellainen, josta tulisi lukijalle hyvä mieli ja kaikki ei nyt aivan ole pilkuntarkkaa. Olen livenäkin aika höpöttäväinen, positiivinen, huumorintajuinen ja toisinaan asioissani rönsyilevä, joten tuntuisi todella oudolta kirjoittaa kirjakieltä. Vaikutteita olen saanut mm. siitä, kun rakas äitini asui vuosia Rovaniemellä, siitä käyttämäni "mie ja sie" ovat peräisin vaikka olen ihan täältä PK-seudulta kotoisin. Koen melkeimpä "elämäntehtäväkseni" tehdä asioita joita rakastan ja jakaa niistä ammentamaani iloa ja ihania ajatuksia/asioita ihmisten kanssa, se on aina miulle todella mukavaa jos saan jonkun päivää piristettyä tempauksillani! Esimerkkinä tähän voisin mainita, että vaikka kaupassa asioidessani jos huomaan, että kassaneidillä on kauniit kynnet/ripset/korut/hiukset/what ever, niin minun on aivan pakko todeta se hänelle. En vaan voi olla hiljaa! :D Ja se palkitsevaa onkin kun huomaa onnistuneensa piristää toisen hiukan ehkä alakuloistakin mieltä jollain todellakin tarkoitetulla kohteliaisuudella. Olen todella hyväsydäminen ja toisinaan liiankin herkkä, eläimiä rakastan aivan ylitsevuotavasti. Sellainen olen AINA ollut. Eläimistäni pidän niin hyvää huolta kun vain pystyn, he ovat asia johon rakastan panostaa. Kouluikäisenä vähäiset roposeni (tyyliin viikkoraha) upposi aina rakkaan hoitohevoseni paapomiseen ja nyt kohteena ovat nuo miun omat lemmikkieläimet (...viikkorahaa tosin en enää saa :D ). Ymmärrän kyllä, että jonkun silmään vaikuttaa ihan holtittomalta marsunhamstrailulta tämä miun touhu, mutta vakuutan, että se on kaikkea muuta. Tiedostan tasan tarkkaan, että eläimen hommatessaan sitoutuu siihen vuosiksi eteenpäin (ihanteena loppuiän koti), tarjoamaan niin hyvää hoitoa kuin vain puitteissaan pystyy ja eläimen hyvinvointi on tärkeintä, jopa vaikeiden päätösten äärellä.

Tuleeko teillä, arvoisat lukijani jotain kommentoitavaa tästä mieleen? :) Otan todella mielelläni kommentteja vastaan ja on ihanaa huomata, että virallinen lukijalistanikin kasvaa hitaasti, mutta varmasti. *sydän*



Ritari on muuten entiseltä kutsumanimeltään Orava, pistin kutsumanimen vaihtoon kun mietin, ettei se kiva olisi jos miua (ihmistä) joku kutsuisi vaikka Apinaksi.. :D

Olen pistänyt pellettisekoitusta vähemmälle, panostan juurikin hyvään heinään ja jokapäiväisiin perusvihanneksiin tai -hedelmiin, pojat, Ritari ja Yamaha olivat saaneet hiukan painoa viikontakaisesta, muut olivat hiukan keventyneet luultavasti juuri pelletin tarjonnan vähentämisen vuoksi. Liikuntaa kyllä saavat myös häkki/aitauksessaan. :) TOSIN olen hiukan myös alkanut nostella kulmakarvojani keittiövaa'alleni, lieneekö sekään aina oikeassa..

Efeldonin kaihoisa katse tyttöjen suuntaan! "On se Gaia niin ihaaaana.." ;D (Huom. hienot kotihousuni....... :D )

Tosiaan nuo marsut ovat nyt tuossa aitauksessa, eri sukupuolet tietenkin omilla puolillaan. :) Cirion tajusi tyttöjen olemassaolon ensin, mutta toisaalta en ole oikein yllättynyt kun Efeldon vaikuttaa jokseenkin leppoisalta höppänältä, olihan aitauksessa porkkana, mitä sitä nyt tytöille hurisemaan menisi! :D

 On muuten rakkautta marsujani kohtaan kun pistin Jeffrey Campbellin kenkieni laatikotkin heille mökeiksi.. *pöyristys* :D

Vähän meinaa kuhina käydä vaikka tuossa on fleecepeitto väliaitaa peittämässä, siellä aina välillä käydään kurkkimassa tökkien kangasta pois edestä ja sitten taas mennään porkkanaa syömään. :)

Olen pohdiskellut kovin marsuasioita viimeaikoina (tai oikeastaan muutenkin eläinjuttuja, tuleviin opiskeluihin ym. liittyen) ja noita UROKSIA, JOTKA NIMESIN TÄNÄÄN Efeldoniksi ja Cirioniksi. Musta on Efeldon. Inspis on peräisin Taru Sormusten Herroista, hienoisella omalla mausteella. :) Tutkiskelin tuossa myös tuota Cirionia ja aloin kyseenalaistaa hänen värityksensä, joka miulle ilmoitettiin olevan "suklaa". Nimittäin (kuinka blondiviiveellä voi ihminen toimia... :D ) tuossa huomasin, että hän ei ole aivan tasaisen värinen, vaan kyljistä karvat ovat pohjaltaan vaaleita ja kärjistä suklaita. Onko kuitenkin kyseessä suklaa värinimike? Hankala jostain karvojen väreistä saada hyvää lähikuvaa kun tosiaan miulla ei vielä ole kattolamppua asennettuna olkkarissa, mutta kun kurkkasin värinimiä ja havainnollistuskuvia marsula.netin värigalleriasta, niin hänen värinsä kyllä aika täsmälleen sopii tuohon sivustolla mainittuun "Chocolate":n alempaan kuvaan (mattaisempi karva vain). Kaipa kuvittelen vain omiani.. :D

Toivottavasti olen onnistunut luomaan tästä blogista "hyvänmielenammennuslaarin", niinkuin tuossa jutustelin postauksen alussa. Miulle on tärkeintä, että eläimet voivat hyvin + mie voin hyvin = pystyn jakamaan hyvää mieltä jokasuuntaan, jotta muutkin voisivat ainakin hieman paremmin! *sydän*

-M