torstai 27. elokuuta 2015

Arvolleen sopivasti suuren vaahterapuun alla.

 Hei.

Nyt kun tässä suurimmalta alkujärkytykseltä olen selvinnyt, niin ajattelin tehdä rakkaasta Iristäni postauksen, sivuten vähän myös muita aiheita. Alla kaksi kuvaa eilisillalta, kun en vielä tiennyt lähdön tulevan pian. Tässä näkyy kuinka tomerasti Iri aina halusi pitää etutassujaan käteni päällä.


 Olen kyllä niin äärimmäisen kiitollinen ajastani Irin kanssa, etten osaa sitä edes pukea sanoiksi. Erittäin helpottavaa minullekkin tietää, että nyt hänellä ei enää ole vaivoja vaikka suuri suruhan tämän suuren persoonan jokseenkin äkillinen poislähtö on. Eläinlääkäristäkin kun tuli päivällä niin hyviä uutisia hengitystietulehduksen paranemisen suhteen, että illalla tuli aikamoisena shokkina sitten hänen romahtamisensa (jonkinsorttinen aivohalvaus varmaankin oli kyseessä sitten lopulta). Vaikka tietenkin oli tiedossa, että näin vajaakehittynyt kun Iri olikin, niin jo sen ikäisenä mihin pääsi hän on jo tilastoihme. Melkein yhden vuoden verran hän kuikutteli keskuudessamme ja ennen viimeistä paria viikkoa vieläpä kovinkin vaivattomasti, sellaista hyvää, iloista marsunelämää vaikka olikin erilainen normaaliin kuikkupyllyyn verrattuna. Omanlaisensa rakkauspakkaus ja henkisesti vahvin tapaamani eläin koskaan.

 
Irillä oli todella hyvin ajoitus hallussa, jos näin voi sanoa, koska olin muutenkin tänään menossa käymään hyvän ystäväni pienellä hevostilalla. Joskus aiemmin olimmekin jutelleet hänen kanssaan, että jos minulla ei muuta paikkaa ole, niin hänen luo voin tulla hautaamaan poisnukkuneet pienet rakkaani. Olin Irin käärinyt nätisti valkoiseen fleecekankaaseen ja laittanut mukaan myös syysheinää ja hänen lempipellettiään. Noin niinkuin ajatuksena itsestäni se tuntui kauniilta. Sain haudata Irin valtavan suuren vaahteran juurelle, kuoppaan kahden vahvan puunjuuren väliin ja se tuntuu arvokkaalta ja sopivalta Irdinial Suurelleni. Pitää sitä nyt suurella persoonalla olla suuri puukin yllään. 

 Nyyhkyttävälle marsunaiselle oli tarjolla myös koiraterapiaa, se tulikin tarpeeseen.


 Sain vielä Irin arvokkaan hautaamisen lisäksi ystävältäni jätesäkillisen heinää ja keräsin rasiallisen karviaismarjoja, puoli ämpäriä omenaa ja pikkupussillisen voikukan lehtiä kotiinviemisiksi. Matkalla myös oltiin käyty Agrissa, josta alunperin minun piti ostaa lihotusruokaa Irille, mutta nyt ei olekaan enää tarvetta sille, niin tarttui mukaan vain paali Hirnua. Postista noukittiin myös tuo saapunut pakettini, tottapuhuakseni en edes muista mitä muuta siellä on kuin Toa Lättiä ja Oxbown Critical Care -valmisteita, joita nyt en sitten tällä hetkellä enää tarvitsekaan.

 Sorry nuo papanat, en ole tänään vielä ehtinyt siivota tyttöjen aitausta.

 Näistä kuvista ei ehkä huomaakkaan, että purin pois Irin oman yläkerroksen ja minullakin on nyt vain yksikerroksinen tämä aitaus. Voikukanlehdet maistuivat karvahousuille ihan sata-nolla, en muuta odottanutkaan.

Sitten vielä joitain lempikuviani rakkaasta Iristäni:

Kaikki makea oli aivan parhainta herkkua! Jos Iriltä yritti ottaa kauemmas vaikkapa hedelmänpalan, hän tarttui tassuillaan siihen raivokkaasti kiinni. :)


 Minusta tuntuu, että Iri jäi katsomaan miten minä nyt pärjään, ihan sellainen olo että hän hengailisi tuossa minun olkapäälläni parhaillaankin. Sijainti ei niin yllätä minua kun hänhän aina rakasti kiipeillä päälläni, ylemmäs oli aina mukava päästä.

 Ruokaan hän aina suhtautui tunteella.


Sylihetket olivat monipuolisia, hän piti kovasti sylissäni nukkumisesta, mutta myös kipittelystä ympäriinsä kuikutellen.

Tässä vielä pari videoa, jotka nappasin joskus alkuvuodesta. Ihana, pieni tomera marsuni Iri.





Kirjoitin edellisen postaukseni juuri kun Iri oli poisnukkunut ja pahoittelen jos yksityiskohdat olivat liikaa jollekulle. Muokkasin sen tekstin hieman pehmeämmäksi.

-M

8 kommenttia:

  1. Voi Iri <3 En edes tiedä mitä sanoa, aivan ihana tuo viimeinen video varsinkin. Voimia ja jaksamisia, onneksi Iri sai viettää lyhyen mutta täydellisen elämänsä juuri sun luona parhaassa mahdollisessa kodissa ja hoidossa.

    VastaaPoista
  2. Voi Iri pieni <3 Onneksi sillä on nyt maailman paras paikka ison puun alla <3

    VastaaPoista
  3. Lämpimät osaanotot meiltäkin! Facebookista luin suru-uutiset. Suloinen pieni suuri Iri <3

    VastaaPoista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M